Transcript
KUULUMISEN KOKEMUS Maahanmuuttajien sosiaalisen kiinnittymisen mahdollisuudet ja esteet ANNAKATRIINA JYLHÄ Tampereen yliopisto Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Porin yksikkö Sosiologian pro gradu -tutkielma Elokuu 2012 TAMPEREEN YLIOPISTO Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Porin yksikkö JYLHÄ, ANNAKATRIINA: Kuulumisen kokemus. Maahanmuuttajien sosiaalisen kiinnittymisen mahdollisuudet ja esteet. Pro gradu -tutkielma, 80 s., 4 liites. Sosiologia Elokuu 2012 Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ulkomailta Poriin muuttaneiden maahanmuuttajien kuulumisen kokemuksen rakentumista: mikä kuulumista mahdollistaa ja mikä sitä rajoittaa. Tutkielma antaa vastauksia myös siihen, mitä ovat paikat, yhteisöt ja ryhmät, joissa kuulumisen kokemus syntyy tai jää syntymättä. Kuulumisella tarkoitetaan emotionaalista osallisuuden kokemusta. Tutkimusaineistona on porilaisten maahanmuuttajien kanssa tuotettu teemahaastatteluaineisto, jonka analyysissa on sovellettu kvantitatiivista sisällön erittelyä sekä laadullista, teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman metodologiset kehykset rakentuvat sosiaalisen konstruktionismin ja transnationalistisen lähestymistavan varaan. Tutkielman tuloksena kuuluminen osoittautuu kansallisvaltioiden rajat ylittäväksi kokemukseksi, joka kohdistuu samanaikaisesti useaan eri fyysiseen ja sosiaaliseen paikkaan. Sosiaaliset kiinnittymispinnat ovat keskenään limitteisiä ryhmiä ja yhteisöjä, jotka rakentuvat ihmissuhteissa, osallistumisessa ja toiminnassa sekä alkuperässä. Ihmissuhteet ovat ensisijainen kuulumisen paikka ja kuulumisen kokemusta mahdollistava tekijä. Parisuhde, perhe sekä ystävyys- ja tuttavuussuhteet tuottavat tunnetta johonkin kuulumisesta ja toisaalta mahdollistavat uusien ihmissuhteiden syntymistä. Osallistuminen työelämään, koulutukseen tai vapaa-ajalle paikantuvaan toimintaan tuottaa kokemusta oman jäsenyyden merkityksellisyydestä yhteisössä sekä luo jaettuja identiteettejä. Osallistumisen kautta myös ystävyys- ja tuttavuussuhteiden verkosto laajenee ja syvenee. Kuulumista mahdollistaa myös alkuperä: yhteenkuuluvuutta koetaan saman kielen, kansallisuuden ja kulttuurin jakavien kesken. Kuulumisen paikat ovat kuitenkin tilanteisia ja osin ristikkäisiä. Se, mikä yhtäällä tuottaa kuulumisen kokemusta, on toisessa yhteydessä ulossulkemisen väline. Johonkin kuuluminen on myös erottumista, erottautumista sekä ulkopuolisuutta jostakin. Asiasanat: maahanmuuttajat, kuuluminen, osallisuus, ulkopuolisuus, sosiaalinen kiinnittyminen, transnationalismi University of Tampere School of Social Sciences and Humanities Unit of Pori JYLHÄ, ANNAKATRIINA: Belonging. Possibilities and restrictions of social attachment of immigrants. Master's thesis, 80 pages, 4 appendix pages Sociology August 2012 This pro gradu thesis examines the construction of social belonging of immigrants, who have moved to Pori from abroad: what makes belonging possible among them and what limits it. The thesis also gives answers to the questions what are the places, communities and groups where the sense of belonging is constructed and where it is not. Belonging is an emotional experience of being part of the community. The research material consists of theme interviews conducted with immigrants living in Pori. The material is analyzed by applying both quantitative and qualitative content analysis. The methodological framework of the thesis is based on social constructionism and transnationalism. As a research result of the thesis, the sense of belonging proves to be a transnational experience that can be simultaneously directed towards several different social and physical places. The surfaces of social attachment are the groups and communities that are formed in human relationships, participation and according to the origin of the people. The human relationships are both the primary places of belonging and the enablers of the sense of belonging. Family, friends and acquaintances generate the sense of belonging somewhere. Relationships also enable new relationships. Taking part in working life, education or recreational activities creates an experience of one's place in the community and forms shared identities. The networks of friends and acquaintances are broadened and deepened through participation. Belonging is possible also through the origin of the people: a sense of togetherness is experienced among people who share the same language, nationality and culture. However, the places of belonging are situational and partially intersectional. The same thing that creates the sense of belonging can cause exclusion in another context. Belonging somewhere is also separation, differentiation and externality from something. Key words: immigrants, belonging, participation, inclusion, exclusion, social attachment, transnationalism SISÄLLYS 1 JOHDANTO KÄSITTEELLISET PAIKANNUKSET JA AIKAISEMPI TUTKIMUS Monikulttuurisuus ja kulttuuri Kotoutuminen, integraatio ja akkulturaatio Osallisuus ja kuuluminen Kuuluminen koettuna osallisuutena Sosiaaliset suhteet kuulumista rakentamassa Ylirajainen kuuluminen TUTKIMUSONGELMA JA SEN METODOLOGISET KEHYKSET Tutkimuskysymykset Kokemus tutkimuskohteena Metodologisesta nationalismista transnationalismiin TUTKIMUSAINEISTO JA -MENETELMÄ Tutkimusaineistona teemahaastattelut Aineiston hankinta Haastateltavien tavoittaminen ja haastattelujen toteutus Haastattelukysymykset ja vuorovaikutus haastattelutilanteissa Aineiston käsittely Aineiston luotettavuus Aineiston analyysi Teoriasta vai aineistosta käsin? Sisällön erittely ja teoriaohjaava sisällönanalyysi: analyysin vaiheet SOSIAALISISSA KIINNITTYMISISSÄ RAKENTUVA KUULUMINEN Kiinnittymispinnat Kuulumisen kokemuksen rakentuminen henkilökohtaisissa ihmissuhteissa Yhteinen toiminta kuulumista rakentamassa Työ ja koulutus Kiinnittymisen mahdollisuudet palkkatyön marginaaleissa Toiminnassa rakentuvat identiteetit... 43 5.4 Alkuperään paikantuva kuuluminen Kieli kuulumista mahdollistamassa Kansallisuus ja kulttuuri Alkuperästä poikkeaminen KUULUMISEN ESTEET Suomalaisen kulttuurin toiseus Kielettömyys ja kuulumattomuus Kansallisuus ja kulttuuri eroja tuottamassa Rasismi Menneisyys ja ikävä JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteenveto: kuulumisen kokemuksen rakentuminen Lopuksi Tutkimusprosessin ongelmat ja oivallukset Kotoutuminen on myös kuulumista LÄHTEET LIITTEET Liite 1. Teemahaastattelurunko Liite 2. Tutkimusta koskeva seloste haastateltaville... 79 1 JOHDANTO Ihmisten kansainvälinen liikkuvuus, uudet etniset vähemmistöt sekä globalisoituminen ja siinä muodostuvat rajat ylittävät sosiaaliset suhteet ovat ilmiöitä, joita kohtaan tutkimuksellinen mielenkiinto on kiihtyvällä vauhdilla kasvanut viimeisten viidentoista vuoden aikana (Martikainen 2009, 2). Ihmisten lähtemiset ja tulemiset sekä sosiaalisen paikan etsiminen ja löytäminen uusissa maantieteellisissä ja yhteiskunnallisissa ympäristöissä ovat ilmiöitä, jotka edellyttävät uusia teoreettis-metodologisia lähestymistapoja: katseen kiinnittämistä sosiaalisiin todellisuuksiin, jotka syntyvät paikallisissa konteksteissa, niiden leikkauspisteissä ja niiden yli. (Anthias 2009; Martikainen ym. 2006, Vertovec 2004 ja 2009; Wimmer & Glick Schiller 2002.) Tämän tutkielman tutkimuskohteena on maahanmuuttajien paikallisissa ja rajat ylittävissä sosiaalisissa suhteissa rakentuva kuulumisen kokemus. Maahanmuuttaja-termille ei ole olemassa yksiselitteistä vakiintunutta määritelmää. Määritelmiä tehdään vaihtelevasti syntymämaan, kielen ja kansalaisuuden perusteella (Rapo 2011). Se, mikä tai mitkä näistä muuttujista tutkimukseen valitaan, vaikuttaa merkittävästi tutkimuksen tuloksiin 1. Laissa maahanmuuttajalla tarkoitetaan Suomeen muuttanutta henkilöä, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönnetyllä luvalla tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity taikka jolle on myönnetty oleskelukortti (Laki kotoutumisen edistämisestä; ks. Suomen säädöskokoelma). Tämän tutkielman maahanmuuttajat ovat henkilöitä, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa, puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea ja ovat muuttaneet Suomeen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osallisuus jostakin ja kuuluminen johonkin ovat niin tärkeitä hyvinvoinnin rakentajia sekä yksilöettä yhteisötasolla, että niiden tutkimisen yhteiskunnallista merkitystä harvoin tullaan perustelleeksi. Osallisuuden merkityksiä eritellään vähän, kuulumisen merkityksiä vielä vähemmän. Maahanmuuttajuus tuo osallisuuden problematiikkaan omat erityispiirteensä. Ihmisen sosiaalinen paikka määrittyy merkittävimmin niissä ympäristöissä ja vuorovaikutussuhteissa, joissa hän 1 Vuoden 2009 lopussa vieraskielisiä henkilöitä Suomessa oli reilut , ulkomaiden kansalaisia ja ulkomailla syntyneitä Henkilöitä, jotka ovat sekä syntyneet ulkomailla että puhuvat äidinkielenään muuta kuin suomea, oli noin (Rapo 2011.) 1 suurimman osan elämästään elää. Ihminen sosiaalistuu siihen sosiaaliseen todellisuuteen arvoihin, käsityksiin ja tapoihin jotka ovat häntä lähinnä. Sosiaalisen ja maantieteellisen ympäristön radikaali muutos, joka yleensä tapahtuu ihmisen muuttaessa maasta toiseen, tuottaa tarvetta määritellä uudelleen kysymyksiä identiteetistä, tuttuudesta, meistä ja muista paikasta sosiaalisessa lähitodellisuudessa (Anthias 2009; Yuval-Davis ym. 2006). Maahanmuuttajien kuulumisesta ja osallisuudesta puhuttaessa huomio kiinnittyy usein kohdemaahan ja sen kulttuuriin: kuuluminen on kuulumista suomalaisuuteen, osallisuus osallisuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Maahanmuuttaja on vähemmistössä suhteessa enemmistöön ja erityinen suhteessa yleiseen, jolloin enemmistöksi ja yleiseksi määrittyy suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri. Sisä- ja ulkopuolisuutta määrittää enemmistö vähemmistö-suhde, jossa vähemmistöön kuuluminen näyttäytyy syrjäytymistä tuottavana tekijänä. Myös maahanmuuttajiin kohdistuva tutkimus heijastelee yleistä ilmapiiriä: siitä suurin osa keskittyy ongelmiin, kuten syrjäytymiskysymyksiin, mikä tuottaa maaahanmuutosta ja maahanmuuttajien elämästä todellisuutta yksipuolisempaa kuvaa (Martikainen 2009, 3). Yksilötasolla osallisuus ja kuuluminen samoin kuin osattomuus ja kuulumattomuus ovat monimutkaisia ilmiöitä, joita ei voida palauttaa yksinkertaisesti määriteltyyn paikkaan, kuten yhteiskuntaan tai valtioon. Erityisesti niiden kohdalla, jotka muuttavat maasta toiseen ja elävät aikuisuuttaan toisaalla kuin lapsuuttaan, perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteet tuottavat sosiaalista kiinnittymistä paikkoihin, jotka eivät noudata kansallisvaltioiden rajoja (Bryceson & Vuorela 2002). Myös oma kysymyksenasetteluni oli alkujaan ongelmalähtöinen: olin kiinnostunut ulkopuolisuuden kokemuksesta, joka toisesta kieli- ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä tulleita todennäköisesti koskee. Halusin kuitenkin kysyä ennen kuin oletan. Kokevatko maahanmuuttajat olevansa ulkopuolisia vai sisäpuolisia? Mistä he kokevat itsensä ulkopuolisiksi, mihin he kokevat itsensä sisäpuolisiksi? Tästä laveasta lähtökohdasta sain muotoiltua ongelman tutkimuskysymykseksi: miten maahanmuuttajien kuulumisen kokemus rakentuu? Kysymyksen keskiössä ovat maahanmuuttajien sosiaaliset suhteet ja niissä tapahtuvat vuorovaikutusprosessit, jotka sosiaalista kiinnittymistä tuottavat. Tutkimusaineistoni koostuu porilaisten maahanmuuttajien kanssa tuotetuista teemahaastatteluista. Olen nimennyt tutkimuskohteekseni kuulumisen kokemuksen, joka paikantuu osallisuuden tutkimuksen kentälle. Seuraavassa luvussa erittelen käsitteellisiä lähtökohtia, joita osallisuuden ja 2 kuulumisen tutkimus sisältää. Koska tutkimuksen kohdejoukkona ovat maahanmuuttajat, käsittelen laveasti myös maahanmuuttajatutkimuksen lähtökohtia ja omaa tutkimustehtävääni suhteessa niihin. Erityistä huomiota saavat kotoutuminen ja sitä lähellä olevat käsitteet, jotka maahanmuuttajien elämään liittyvässä julkisessa keskustelussa ja tutkimuksessa usein ovat tavalla tai toisella läsnä, ja joiden ympärille myös oma aiheeni kietoutui tutkimusprosessin alkuvaiheessa. Jatkossa eriteltävistä syistä johtuen olen luopunut kotoutumisen käsitteistöstä tutkimusongelmani tasolla, mutta koska puhe kotoutumisesta on keskeinen osa maahanmuutto- ja maahanmuuttajakeskusteluja, peilaan käsitettä paitsi teoreettiseen viitekehykseen (luku 2), myös tutkimustuloksiini (luku 7). Kolmannessa luvussa käsittelen tutkimusprosessin teoreettis-metodologisia lähtökohtia edeten empiirisen aineiston kuvauksen kautta tutkimusmenetelmiin neljännessä luvussa. Luvut 5 ja 6 ovat aineiston analyysia ja tutkimustuloksia, jotka seitsemännessä luvussa kytken yhteen, muotoillen näin vastaukset tutkimuskysymyksiini. 3 2 KÄSITTEELLISET PAIKANNUKSET JA AIKAISEMPI TUTKIMUS Maahanmuuttajatutkimuksen 2 alle mahtuu tutkimuskohteita kaikilta inhimillisen elämän osaalueilta. Kun tutkitaan yleistä yhteiskunnallista ilmiötä ja kysymys rajataan koskemaan maahanmuuttajia, tutkimuksen paikantaminen maahanmuuttotutkimuksen alueelle ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Kielellisesti ja kulttuurisesti vähemmistöinä pidettävät ryhmät toki tarvitsevat erityishuomiota tietyissä yhteiskunnallisissa toiminnoissa, jolloin myös tutkimuksen tulee tuottaa palveluja tukevaa tietoa. Ongelmaksi asetelma muodostuu silloin, kun maahanmuuttajuuden katsotaan määrittävän elämää siinä määrin, että tutkittavan kaikki yhteiskunnallinen toiminta nähdään maahanmuuttajan toimintana. Kyse on tieteen moraalisesta mutta myös tutkimuksellisesta ongelmasta: onko maahanmuuttajien tutkimus aina maahanmuuttotutkimusta? Jos tutkitaan maahanmuuttajan osallisuuden kokemusta, onko tutkimusongelma paikannettava maahanmuuttajatutkimuksen kentälle vai onko mahdollista puhua osallisuuden tutkimuksesta, jonka rajattuna kohdejoukkona ovat toisesta maasta Suomeen muuttaneet ihmiset? Tätä pro gradua työstäessäni olen kallistunut jälkimmäisen näkemyksen kannalle. Mikäli nimeän tutkielmani maahanmuuttajatutkimukseksi, tulen uusintaneeksi käsitystä, jonka mukaan maahanmuuttajuus on siinä määrin ihmisen yhteiskunnallista paikkaa ja kokemusta määrittävä tekijä, että sitä tulee aina kohdella omana saarekkeenaan. Kyseessä on yksinomaan omaa tutkimusaihettani koskeva rajanveto, joka ei ole kannanotto kaikkeen maahanmuuttotutkimukseen. Käytännössä valinta vaikuttaa paikannuksiin, joita teen suhteessa aikaisempaan tutkimukseen. Tässä luvussa käsittelen tutkimusaiheeni oleellisimpia käsitteitä, osallisuutta ja kuulumista sekä niistä tehtyä aikaisempaa tutkimusta. Sitä ennen käyn kuitenkin läpi arki-, hallinnolliseen ja tutkimukselliseen kieleen liittyviä tyypillisiä maahanmuuttokeskustelun käsitteitä ja lähestymistapoja monikulttuurisuutta ja kotoutumista selventääkseni omia lähtökohtiani suhteessa niihin. 2 Suomessa puhutaan maahanmuuttajatutkimuksesta tai kansainvälistä mallia mukaillen etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksesta (Martikainen 2009, 3). 4 2.1 Monikulttuurisuus ja kulttuuri Monikulttuurisuus ja monikulttuurinen ovat käsitteitä, jotka tavalla tai toisella liittyvät lähes kaikkeen maahanmuutosta ja maahanmuuttajista käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Monikulttuurisuus on yleiskäsite, joka kantaa erilaisia sisältöjä eri yhteyksissä, ulottuen kulttuurista politiikkaan, perinteisistä vähemmistöistä maahanmuuttajiin, valtionhallinnosta etnisiin yhdistyksiin, yksilöistä ryhmiin (Lepola 2000, 266). Suomessa monikulttuurisuus käsitetään ensisijaisesti maahanmuuton seurausilmiöksi: monikulttuurisuudesta puhuttaessa myös perinteiset suomalaiset vähemmistöt ovat esillä, mutta yleisessä kielenkäytössä Suomen katsotaan monikulttuuristuneen vasta 1990-luvulta alkaneen aikaisempaa laajamittaisemman maahanmuuton seurauksena (ks. mt.). Toisaalta monikulttuurisuudella viitataan erillisten kulttuuristen ryhmien kosketuspintoihin, eikä niinkään tarkoiteta Suomen sisäistä kulttuurista moninaisuutta (Lepola 2000, 268). Outi Lepolan (mt.) mukaan monikulttuurisuudesta muodostuu tämän seurauksena objekti, jota pyritään hallitsemaan. Vähemmistöihin kuuluvat henkilöt itse eivät välttämättä pääse monikulttuurisuuskeskusteluun osallisiksi (mt.; Nisula 2011, 27). Monikulttuurisuus ja kulttuurien välisyys saavat erilaisia merkityksiä riippuen keskustelun taustalla olevasta kulttuurikäsityksestä. Perinteisessä merkityksessä monikulttuurisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa kulttuuripiirteiltään erilaiset, sisäisesti yhdenmukaiset ryhmät ovat samanaikaisesti läsnä tietyssä tilassa, esimerkiksi valtiossa. Tässä katsannossa kulttuuriset ryhmittymät ovat selkeästi toisistaan erotettavia yksikköjä ja ihmiset ja ihmisryhmät eräänlaisia kulttuuripiirrekokoelmia. (Martikainen ym. 2006, 14.) Etnisten ryhmien kulttuuriset ominaisuudet ja erot paikallistetaan näkyviin kulttuuripiirteisiin (Martikainen ym. 2006, 11) ja kulttuuri nähdään esineiden, tapojen, käyttäytymisen ja arvojen yhteisöllisenä järjestelmänä (Martikainen ym. 2006, 113): olemuksellisena, muuttumattomana ja mekaanisesti ihmisen toimintaa määrittävänä Hall 1997; ref. Martikainen ym. 2006, 11). Nykyisessä kulttuurintutkimuksessa pyritään tekemään pesäeroa perinteisiin essentialisoiviin kulttuurikäsityksiin (Martikainen ym. 2006, 11) luvulta alkaen on yleistynyt käsitys, jonka mukaan monikulttuurinen yhteiskunta on monimuotoisiiin identiteetteihin perustuva yhteiskunta: keskeistä eivät ole näkyvät ja erottelevat kulttuuripiirteet vaan se, miten ihmiset käyttävät erilaisia luokittelukriteerejä ryhmänmuodostuksessaan. Kulttuurin synonyymeina käytetään käsitteitä ryhmä ja yhteisö, ja kulttuuri nähdään päättymättömänä prosessina, joka konstruoituu sosiaalisten 5 neuvottelujen kautta. (Martikainen ym. 2006, 13.) Ryhmänmuodostuksessa etsitään vastauksia identiteetin peruskysymyksiin: kuka minä olen, keitä me olemme. Kyse on ryhmiin identifioitumisesta, neuvottelujen tuottamasta erottautumisten ja yhdistymisten prosesseista, joiden tila ja konteksti on monikulttuurinen yhteiskunta. (Martikainen ym. 2006, 14.) Essentialistisen kulttuurikäsityksen lisäksi perinteistä kulttuurintutkimusta on kritisoitu kansainvälisen tilan ja kansainvälisten suhteiden merkityksen aliarvioimisesta: tutkimuksen on katsottu olevan sidoksissa kansallisvaltioon tutkimusyksikkönä. Käsitteitä, joilla nykytutkimuksessa pyritään tavoittamaan kulttuurin ylikansallista tai ylirajaista luonnetta, ovat erityisesti transnationaalisuus ja diaspora. (Martikainen ym. 2006, 11.). Usein kulttuuria tarkastellaan myös toimintaa selittävänä ilmiönä: mikä tahansa teko saa erilaisia selityksiä sen mukaan, mihin kulttuuriseen kategoriaan tekijän katsotaan kuuluvan. Yhtenäiseksi koetun kulttuurin sisältä tulevien toimijoiden tekoja selitetään psyykkisillä ja elämäntilanteeseen liittyvillä tekijöillä, kun taas kulttuurisesti toisiksi kategorisoitujen toiminta nähdään kulttuurin määrittämänä (ks. Huttunen 2002b, 128; Keskinen 2009, 19). Hallinnollisessa kielenkäytössä maahanmuuttajien kulturisointi on yksi keskeinen esioletus, jonka varassa esimerkiksi kotoutumista arvioidaan (Kerkkänen 2008, 24) (ks. luku 2.2). Kulturisointi ei ole symmetristä eri ihmisryhmien välillä, vaan toiset ryhmät ymmärretään enemmän kulttuurinsa ohjaamina kuin toiset (Huttunen 2002a, 125; Keskinen 2009). Kulttuurilla selittäminen korostuu silloin, kun maahanmuuttajan oletetut kulttuuriset käsitykset ja suomalaisen yhteiskunnan representoima normaalin piiri eivät kohtaa: ongelmat tulkitaan oman kulttuurin ja valtakulttuurin yhteensaattamisvaikeuksina (Kerkkänen 2008, 24). Stuart Hall (2003) kirjoittaa biologisen rasismin osittaisesta korvautumisesta kulttuuri- ja etnisyysrasismeilla: logiikka on sama kuin perinteisessä rotuun perustuvassa rasismissa, vain käsitteet on korvattu uusilla (mt., ). Jos kulttuuri nähdään muuttuvan sijaan muuttumattomana, selitettävän sijaan selittäjänä tai seurauksen sijaan syynä, se kertoo todellisuudesta yhtä vähän kuin biologinen alkuperä. Tämän työn lähtökohtana kulttuuri ja kulttuurit nähdään sosiaalisissa prosesseissa rakenteissa ja toiminnassa syntyvinä asiaintiloina, jotka ovat jatkuvassa muutok
